Tekoälyn AIn avulla rekrytointiprosessi ja suorahaku voi nopeutua, projektiviestintä voi selkeytyä, päätöksenteko voi parantua ja parhaimmillaan rekrytointitulos olla aivan erinomainen. Mutta tapahtuuko niin?
AI analysoi dataa, vertaa profiileja ja tunnistaa menestystekijöitä tavalla, johon ihminen ei välttämättä pysty. Miten on toisaalta ihmismäisyyden kanssa ja miten inhimillisyyden laita? Onhan rekrytoinnissa kyse aina inhimillisen olennon, ihmisen soveltuvuudesta täytettävään toimeen ja yhteisöön.
Kehittyessään tekoäly alkaa varmasti myös “inhimillistyä” – se oppii tulkitsemaan esimerkiksi kulttuuripiirteitä, arvoja ja vuorovaikutuksen sävyjä sekä tunteita.
Tämä voi tehdä arvioinneista entistä tarkempia, tasapuolisempia ja jopa oikeudenmukaisempia, mutta samalla syntyy uusi haaste: voiko kone todella ymmärtää ihmistä, vai jäljitteleekö se ymmärrystä, vaikka se ainoastaan ’tietää’.
Parhaimmillaan AI pystyy myös vähentämään virheellisiä tunnetiloja ja ennakkoluuloja sekä vapauttamaan aikaa aitoon inhimilliseen kohtaamiseen – siihen, missä käsittääkseni vasta todellinen soveltuvuusarvio syntyy.
Pahimmillaan tekoäly etäännyttää, synnyttää epäinhimillisyytta ja tekee rekrytoinnista kylmän algoritmisen prosessin. Entä kenellä on algoritmien hallinta?
Minusta on tärkeintä muistaa se, että vaikka tekoäly auttaa usealla eri tavalla, täydentää näkemään laajemmin, ja jopa tuottaa päätelmiä, kyllä ammattilaisen inhimillinen osaaminen varmistaa tekoälyn monipuolisesti tukeman ja soveltuvuusarvioanalyyseihin perustuvan valinnan.
Inhimillinen ymmärrys ja syvällinen sitoutuminen kehittyviin menetelmiin pysyy rekrytoinnin sydämessä.
4.11.2025 / NSC Norilo-tiimi / Jaakko